28.2.2017

"Leikitään messuja!"

Pienoismalleja
Vuoden alussa saimme tehtäväksi suunnitella ja rakentaa 4 metriä pitkän ja 2,5 metriä korkean messuseinän SASKY Koulutuskuntayhtymälle. Homman aloitimme tekemällä suunnitelmia tietysti. Näistä suunnitelmista valitsimme parhaat, joita sitten jatko-kehitimme tekemällä pienoismallikokeilut.




Tilaajalle esitellyt pienoismallit.
Näistä pienoismalleista valitsimme kaksi parasta, ja allekirjoittaneen pienoismallin pohjalta tehtiin vielä kolme erilaista värimallia: alkuperäisessä pienoismallissa en paljoa pohtinut värejä, vaan mallia.

Alunperin osaston piti olla avoin kaikilta puolilta, joten suunnittelimme seiniä jotka leikkivät perspektiivillä ja kolmiuloitteisuudella: seinä näyttäisi erilaiselta joka suunnasta.

Malleista tilaaja valitsi kuvassa etumaisena olevan (joka sattui sekin olemaan minun tekemäni), ja seinän leveys muuttui 6 metriin.

Kun voittajaseinä oli valittu, laskimme materiaalit ja omat palkkamme (jos siis saisimme semmoiset 13e tunnilta ja tekisimme seinää seuraavat 2 viikkoa koululla tauotta, ja meitä olisi vain 3 henkilöä tekemässä), ja teimme aikataulun. Aikataulu helpotti hommaa todella paljon, vaikka matkaan tuli mukaan yllättäviä muuttujia: tulityökorttikursseja, jatkoja ja teoriatunteja. Emme tainneet jäädä aikataulusta jälkeen kertaakaan.






Sitten rakentaminen alkoi:

Homma alkoi mittailulla, laskeskelulla ja suunnittelulla: pienoismallissa suurimmat palkit tulivat ulos seinästä 40 cm, mutta tilaaja halusi niistä vähän pienemmät: pinkit tulisivat 35 cm ulos, valkoiset ja vihreät 25cm, siniset 15 cm. Palkkien leveys tulisi olemaan noin 5 cm. Palkkien väliin jäisi noin 19 cm ilmaa, ja elementtien koko tulisi olemaan 96cm (seinä koostui kuudesta elementistä, eli se oli hieman alle 6 metriä leveä, mikä oli hyvä: messuosastoilla on aina muuttujia, ja osaston koko voi heittää muutamalla sentillä).
Kun mitat olivat selvillä, menimme hiomaan styroxia tasohiomakoneella. Styrox tulisi palkkien sisään jäykistämään rakennetta. Aluksi tarkoituksena oli vain tehdä niihin tasainen pinta (tehdas-tasapinta ei aina ole tasapinta), mutta sitten Ida sai idean: jos ohennamme seiniä hieman, meillä menisi puolet vähemmän kertopuuta. Vedimme siis styroxit vielä muutaman kerran koneen läpi.

Omat haasteensa styroxin hiomiseen toi se, että styrox-levyt, joiden piti olla 5 cm paksuja, olivat kaikki eripaksuisia. Kun yksi levy oli mennyt nätisti koneen läpi ja hiotunut tasaiseksi, seuraava oli niin ohut ettei osunut samoilla mitoilla hiomanauhaan, ja kolmas oli niin paljon paksumpi että jumitti koneen.
Kun styroxit oli hiottu, Marika meni leikkaamaan niitä oikeisiin kokoihin, ja Ida ja minä menimme halkaisemaan kertopuita. Myös Eetu ilmestyi auttamaan tässä hommassa.

Kun 24 kertsiä oli halkaistu, meidän piti hioa ne samoilla asetuksilla kuin styroxit, jotta ne olisivat varmasti saman kokoisia: ainoa ongelma oli se, että styrox ja puu hiotuvat tietysti aivan eri tavalla, kun vedimme kertsit samoilla asetuksilla niissä oli kuitenkin aivan liikaa tavaraa jäljellä. Katsoimme siis työntömitalla oikean mitan, ja hiomme kertsit samaan kokoon kuin styroxit, aina välillä tönärillä tarkistaen.

Kun kertsit olivat oikean kokoisia, ne ammuttiin hakasilla kasaan: Ida hoiti tämän homman yksin parissa tunnissa, kun me muut olimme jatkoilla.

Kun kehykset olivat kasassa, oli aika sahata 4mm MDF-levyt. MDFää on inhottavaa sahata, ja puru ainakin saa omat kädet kutiamaan, mutta se oli tähän hommaan paras mahdollinen valinta: sitä saa isoina levyinä. Levyt olivat niin suuria, että päätimme sahata ne käsisirkkelillä. Mittojen tarkkuudella ei tässä vaiheessa ollut väliä.

Kun levyt oli sahattu siirryimme prässille: ensin laitoimme MDF-levyn pöydälle ja levitimme liimaa koko alueelle,Sitten laitoimme MDF-levyn päälle kertopuukehyksen ja styroxit, levitimme koko komeuden päälle liimaa, ja laitoimme toisen MDF-levyn kakun päällimmäiseksi. Sitten nostimme palkin prässiin. Kun prässissä oli niin paljon palkkeja kuin sinne kerrallaan mahtui, laitoimme paineet kohdilleen ja odottilimme liiman kuivumista.





Kun levyt olivat liimatuneet kiinni, sahasimme palkit oikeisiin tarkkoihin kokoihin sirkkelillä. Sitten palkit pyöristettiin ja kitattiin (niissä ei paljoa kitattavaa ollut, vain kertopuun luonnolliset pikku reiät), ja sitten ne olivatkin valmiita maalattaviksi.

Sillä aikaa kun Marika aloitti pohjamaalauksen, menimme Idan kanssa sahaamaan takaseinät 12mm MDF-levystä: halkaisimme ensin jättilevyt puoliksi käsisirkkelillä, ja kävimme sitten sahaamassa ne sirkkelillä oikeaan mittaan.


Sitten olikin jäljellä melkein pelkkää maalausta. Onneksi meille oli ilmestynyt pikkuapulaisia, sillä meiltä oli myös tilattu messuille pöytä. Suunnitelmaa tehdessä olimme luottaneet liikaa siihen että joku ryhmästämme ilmestyy kouluun ja pystyy tekemään pöydän.

Kun Satu S maalasi pöydän kantta, Ida ja Marika menivät sahaamaan pöytään palikoita (pöydässä tulisi olemaan sama malli kuin seinässä, mutta kokovalkoisella taustalla ja hieman paksummilla palkeilla).



Kun seinän palkit ja takaseinät oli maalattu kahteen kertaan, alkoi kokous: tähän hommaan ei mennyt pitkään. Jokaisessa elementissä oli yksi sininen 15 cm palkki, 25cm vihreä ja valkoinen palkki, ja 35cm pinkki palkki. Yhden elementin kokoamiseen meni noin 10 minuuttia.

Kun Ida ja minä kokosimme elementtejä, Satu V ja Marika maalasivat pöydän rimoja ja palasia, Satu S kantta.



Kun elementit olivat kasassa, pääsin itsekin maalaamaan pöydän rimoja. Kun rimat oli maalattu, kiinnitimme ne pöydän etu- ja sivuosiin. Muutamaa tuntia ennen messua tajusimme, että pöydässä ei ole vielä mitään tukirakenteita. Pöydälle oli jätetty kertopuun palasia, ilman ohjeita, jotka oli tarkoitettu pöytään, mutta eivät mitoiltaan enää sopineet siihen. Lisäksi pöydän sisään piti rakentaa vielä hylly, mikä ei olisi helppoa kyseisillä kertopuunpaloilla. Sahasimme pikaisesti Idan kanssa väliaikaiset tukikappaleet ja hyllylevyn, ja kun olimme Tampereella pystyttämässä seinää pari ihanaa ihmistä kokosi pöydän.

Pöydän rakentaminen oli kaikista vaikeinta tässä projektissa, sillä kukaan ei ottanut siitä vastuuta, ja kukaan ei oikeastaan tiennyt miten se oli suunniteltu tehtäväksi, ja ihmiset joille se annettiin vastuulle saattoivat vain hävitä kesken kaiken.

Seinä ja pöytä paikanpäällä. Olimme vaivalla maalanneet baaripöydän ja jakkarat uudelleen ja raahanneet ne Sastamalasta saakka Tampereelle, ja paikanpäällä näimme että messukeskukselta olisi saanut lähes samannäköisiä kalusteita. Ainakin meidän oli hieman uudemman näköisiä.

Kuvaa itse tapahtumapäivältä: hyörimme messuilla Idan ja Marikan kanssa juontajina.

20.12.2016

Lumilinnan rakentajat 2 - Ankkaperheen paluu

Jotenkin ankkaperhe päätyi taas tänä vuonna Ylläksen maisemiin yhden lisäjäsenen kanssa. Viime vuonna lumihotellia vietimme viisi viikkoa rakentaen. Tänä vuonna vietimme napapiirin toisella puolen vain neljä viikkoa, mutta huisketta ja hulinaa riitti silti. Tänä vuonna saimme jopa firman auton käyttöön, mikä helpotti hankaluuksiin joutumista. Opin ainakin sen, miten auton saa ylös lumipenkasta. Tämä tapahtuu joka pyytämällä kavereita työntämään autoa kovaa, (muttei mielellään niin kovaa että takavalo menee rikki...), tai nauramalla hysteerisesti tonttupuku päällä toivoen, että joku asiansa osaava hoitaa homman.

 Tänä vuonna saimme veistää lumihotellin kaikkiin normaaleiden huoneiden seiniin pienet kaiverrukset (viime vuonna saimme suunnitella ja veistää yhden sviitin, jonka kuvia näkee tästä ja tästä). Muuten työt olivat aikalailla samanlaisia kuin viime vuonna (lumirakentaminen, kristallikäytävä, ja tonttuilu).

Tänä vuonna rakentaminen oli saatu aloitettua paljon aikaisemmin kuin viime vuonna, joten pääsimme suoraan hommiin. Kun tuli kuuma, menimme tekemään kristallikäytävää, ja kun tuli kylmä menimme lapioimaan. Tonttuilua myös riitti: tänä vuonna pääsin yli bussitonttuilu traumoistani, ja olin matkaoppaana useaan kertaan. Hauskaahan tuo oli omalla tavallaan.

Tänä vuonna työporukka oli hieman muuttunut, samoin kuin kämppikset: talon jaoimme kahden ranskalaisen ja yhden sveitsiläisen kanssa, naapurissa asui tanskalainen ja belgialainen, ja töissä pyöri niin virolaisia, latvialaisia, kiinalaisia kuin ranskalalaisia. Brittiläisiä turistejakin pyöri joka nurkassa. Jos haluat harjoitella eri kieliä, mene lappiin sesonkiaikaan!

Kuvia olisi läpikäytävänä noin 330, joten lisäilen kuvia lisää hieman myöhemmin...

2.10.2016

"Teatterissa mukavinta on se, ettei tarvitse tylsistyä yksin"

Vaikka olin teatterilla palkallisena työntekijä neljä kuukautta, kiire ei painanut päälle missään vaiheessa, ja jotkut päivät etsin epätoivoisesti tekemistä (töissä oli vain minä ja yksi työkaverini). Vaikka olikin hiljainen jakso verstaalla, sain paljon tehtyä ja opin paljon. Menisi ikuisuus jos kirjoittaisin jokaisesta tekemästäni ja korjaamastani huonekalusta pitkän tekstin, joten tässä on kuvakollaasi "vähemmän" tärkeistä hommista. Tähänkään postaukseen en ole liittänyt kaikkia kuvia, sillä niin moni tuoli, pöytä yms. tuli verstaalle korjattavaksi etten edes muistanut ottaa kuvia.
Kaksi 90cm korkeaa koroketta

Tarjoilukärry metallista, pöytälevyt 15mm vanerista

Värikartta Tikkurilan pastoista: töissä ei semmoista ollut, ja olen tottunut sellaista käyttämään koululla...

Pystytystä...

"Käärmeennahka" oviverho

Marmorointiharjoitus: yritin tehdä malakiittiä, en onnistunut.

Ootrausharjoitus

Pikku lokerikko, jonka tein poisheitetystä vanerista + ootrausharjoitus

Kokeilut petsauksista

Jämävanerista tehty tarjotin ja ootrausharjoitus. Tässä kuvassa se ei ole vielä täysin valmis; kokeilin päälle vielä petsiin sekoituttua lakkaa, ja kiva tuli :)

Onnistuin tuhoamaan pari marmorilaattaa, joten maalasin uudet...

Ootrasin muovikoristeita... Toinen näistä on malli, toinen allekirjoittaneen ootrama, mutta en muista kumpi on kumpi...

Kaksi pahvitötteröstä leikattua telinettä lavan taakse seipäille

Kirjoja: sahasin ja pyöristin styroksit, ja kiinnitin kuumaliimalla lankaa joihinkin selkämyksiin. Tarpeistonvalmistaja päällysti.

Verhojen patinointia: suihkuttelin vetistä mustaa maalia suihkupullolla verhoihin ja voila!

Allekirjoittaneen tekemät ja maalaamat kolme jalustaa patsaiden alla

Prinsessan huoneen viimeistelyä: lisäsimme kultaiset reunat ikkunoihin ja listoihin, hieman piirustuksia seinille ja lisäsimme kontrastia. Tein yläreunan sydämistä kolmiulotteisemmat.  
Hiljaisina hetkinä maalasin pienen fondin: 3x3 metriä.



Vanerista ja kulissirimasta tehty huone

Kaatuvan kehyksen rakentelua

Rakensin pari porrasta (ja sain myös maalata ne!)

Rakensin myös toiset portaat. Aloitin näiden kittauksen, mikä oli suht tuskallista, koska  nämä tein mäntyvanerista (olin jo tottunut koivuvaneriin, jota ei paljonkaan tarvinnut kittailla toisin kuin mäntyä)

19.8.2016

Sängyksi kutsuttu huonekalu pyörillä

Lapsen sängyn runko valmistuu...
Hiljaisena kesänä taululle ilmestyi yön hämäryydessä uusia piirustuksia: sänkyjä metallirungoilla! Otin siis paperit kauniiseen käteen ja aloin hommiin.

Toinen sängyistä tulisi olemaan 1600mm pitkä lapsen sänky isolla päädyllä, ja toinen 1800mm pitkä kerrossänky.  Papereiden mukaan jalat tehtäisiin 30x30 mm metalliputkesta, puuosat 15mm koivuvanerista, mutta tukirakenteista ei ollut mitään mainintaa... päätin siis tehdä tukirakenteet 15x30mm putkesta taas "väärinpäin" (kuten tässä pöydässä), jotta putki näyttäisi yleisöön samalta putkelta kuin jalat, mutta veisi syvyyttä pois mahdollisimman vähän.

Piirustusten mukaiset 50mm pyörät kiinnitin lapsen sänkyyn hitsaamalla mutterin kiinni lattarautaan, ja hitsaamalla tämän lattaraudan palasen kiinni metalliputkeen niin, että mutteri jäi sisälle.

Kerrossängyssä käytin samaa tekniikkaa kuin pöydässä (linkki edellä).







Kun pienemmän sängyn runko oli valmis, aloin tekemään kerrossängyn runkoa: tämä osoittautui paljon hankalammaksi, syystä että se on paljon isompi ja tilat eivät ole kauhean isot, joten en saanut sängyn kaikkia sivuja pöytää vasten (mikä helpottaa kummasti metallin palasen asettamista suoraan). Mutta selvisin käyttämällä suorakulmia ja puristimia ja painoja.







Kiinnitin 15mm vanerit reunoihin itseporautuvilla ruuveilla, ja 9mm vanerit sänkylevyiksi samaisilla ruuveilla.

Olin toivonut että pääsisin itse maalaamaan sängyt, mutta eräs maalariharjoittelija tarvitsi näytön, joten hän maalasi sängyt.









Ja tälläiset niistä tuli!

15.7.2016

Suo siellä, laattakivi täällä...

Työt teatterilla jatkuivat.

Pääsimme kahden työkaverini kanssa maalaamaan yhden näyttämön lattiaa. Lavastaja halusi että lattia maalattaisiin harmaan laattakiven ja suon yhdistelmäksi. Hän oli piirtänyt tarkat kuvat siitä mitä halusi, me vain teimme kuvan mukaan. Tietysti aloitimme tekemällä kokeiluja siitä, mitä tekniikoita meidän kannattaisi käyttää ja miten tämä oikeastaan tehdään. Päädyimme siihen, että aluksi näyttämölle ruiskuteltiin erivärisiä harmaita sekaisin puutarharuiskuilla, sitten maalin kuivuttua vedimme räpsyllä (räpsykotelo, merkkauskotelo, värilankalaite) ruudut kokoa 50x50 cm, jotka rajasimme tummanharmaalla.

Harmaan alueen kuivuttua leikkasimme suurikokoisesta suojamuovista sabluunan, joka jäljitteli lavastajan antaman kuvan vihreän ja harmaan rajoja. Vihreä alue oli kuin näyttämön etuvasemmalle valuvaa suota. Muovin lisäksi asettelimme kankaanpalaisia sopivan muotoisina alueelle johon muovi ei yltänyt.

Kun kaikki oli paikoillaan, ruiskutimme puutarharuiskuilla vihreää koko lavalle, ja jätimme koko komeuden kuivumaan.




Seuraavana päivänä ennen muovin ja kankaiden poistamista roiskimme vihreälle alueelle siveltimillä vetistä maalia roimasti: tummaa ja vaaleaa vihreää sekaisin.

Sitten poistimme muovit ja kankaat ja pyysimme lavastajaa katsomaan.

Lavastaja halusi lisää kontrastia laattakiviin, joten teimme 50x50cm reiät muovin palasiin, asettelimme ne eri laattakivien päälle ja suihkuttelimme niihin satunnaisesti lisää tummuutta. Tämän jälkeen lakkasimme lattian.

Lavastaja halusi suon myös leviävän näyttämön "ulkopuolelle", joten kävimme yhden työkaverini kanssa juuri ennen ensi-iltaa suihkuttelemassa vihreää näyttämön reunoillekkin.

Valmista!

14.6.2016

Pöytä on katettu

Harjoittelupaikkani tarjosi minulle kesätöitä ja jatko-kesätöitä, joten tietysti sanoin kyllä ja vietin kesäni Helsingissä rakennellen lavasteita. Ensimmäinen hommani "oikeana" työntekijänä oli pyörillä liikkuvan pöydän rakentaminen, jonka tein metallista ja vanerista. Pöydässä piti olla telineet kolmelle pinnatuolille (ne se vain kätevästi nostettua pöydän kyytiin ja rullattua pois lavalta) ja pieni laatikko ruokavälineille.

Työ alkoi tietysti pienellä pohdinnalla ja leikkauslistan teolla. Päädyin tekemään pöydän pohjan 20x40 mm metalliputkesta "väärinpäin", jotta sain jalat kiinnitettyä suoraan oikeaan kohtaan, noin 50cm päähän pöydän reunasta (rakenne on kestävämpi, jos putki on lyhyempi sivu ylöspäin).


Kun suurin osa metallirakenteista oli tehty (jalat puuttuivat vielä, koska oikean kokoista putkea ei ollut varastossa), aloin tekemään vetolaatikkoa. Ensin ajattelin tekeväni laatikon joka liikkuu kiskoilla, mutta päädyin tekemään vanhan tutun laatikon: vanerilaatikko vanerilaatikon sisällä, ja hieman steariinia liukasteena. Laatikon etulevy oli hieman suurempi kuin telinelaatikko ja tuli alareunan yli, jotta sen sai helposti vedettyä auki. Lavastaja ei tässä vaiheessa halunnut vedintä (myöhemmin ohjaaja halusi sellaisen).

Tästäkään en selvinnyt täysin ongelmitta: tein molemmista laatikoista 15mm liian pitkät, minkä huomasin vasta liimattuani ja ruuvattuani laatikot kasaan. Ruuvasin siis ruuvit irti, asettelin oikean mitan hyvin varovasti vannesahaan (laatikon muodon takia en voinut käyttää sirkkeliä), ja sahasin sisemmästä laatikosta etulevyn pois hyvin varovasti (ja onnistuin täydellisesti!), ja lyhensin molempia laatikoita 15mm.



Sitten oli aika sahata 15mm pöytälevy ja 9mm maskit pöydän reunoihin. Lisäksi testailin tuolitelineiden toimivuuttani, ja työkaverini ehdotuksesta lisäsin metallikeppien väliin pienet metalliputket, jotta ei varmasti tulisi hutiosumia kun tuoleja nostetaan paikalleen.











Ennen kun kiinnitin puuosat, lisäsin metalliputkijalat pöytään. Jalkoihin kiinnitin valmiiksi tehdyt lattaraudan palat, joihin oli porattu neljä reikää (niitä oli isot pinot verstaalla) jotka pyöristin rälläkällä. Näihin kiinnitin pyörät. Pöytälevyn kiinnitin itseporautuvilla ruuveilla, laatikon kiinnitin pöytään ruuveilla pöytälevyn läpi. 9mm maskit kiinnitin T-nauloilla metalliin







Pöytä valmiina, ainakin omalta osaltani. Kiinnittämäni pyörät vaihdettiin ainakin pariin kertaan tämän jälkeen.


Kun maalari maalasi pöytää, revin lavastajan valitsemat pinnatuolit palasiksi ja liimasin ne uudelleen kasaan: ne olivat pinnatuolien tapaan hyvin heikkoja liimauksiltaan, ja palaset lähtivät irti toisistaan vain vetäisemällä.








Ja tässä pöytä valmiina, odottmassa lähtöä harjoitussaliin.