Joulu on taas!

Tässä on nyt sitten pari viikkoa leikitty tonttuja tunneilla... Jakkara ei muuta pois mun peilin edestä, tangrammi (?) palapeli löytää vielä kodin jostain joku päivä, suurin osa paistinlastoista ja voiveitsistä on jo lähtenyt uusiin koteihin, samoin kuin kuvassa olevat lasinaluset. Tardikseen en ole vielä täysin tyytyväinen, elikkä korjailen sitä sitten vielä omalla ajallani kun sitä löytyy...  Kaiken kaikkiaan kivoja juttuja on oppinut tekemään, tekisi mieli pitää melkein kaikki itellään... Mutta mihin muka tarvitsen itse neljää voiveistä ja seitsemää paistinlastaa?

Seinämaalaus

Tätäkin projektia on suunniteltu tämän lukukauden alusta lähtien.Mutta tässäkin tuli vastaan jakson vaihtuminen joten maalaus valmistui vasta nyt. Saimme tehtäväksi suunnitella seinämaalauksen kahdelle kätsäkoulun gallerian seinistä. Jakauduimme sitten kahteen ryhmään, Banaaniponeihin ja Valkosipuliritareihin.

Baananiponeilla oli monta suunnitelmaa, mutta Andy Warholin Marilyn Monroe-maalausten innoittamana päädyttiin tekemään samankaltaisia kuvia Akseli Gallen-Kallelasta, onhan nyt hänen juhlavuotensa (vai oliko se vasta ensi vuonna?).

Kuvat tehtiin erikseen tilatuilla silkkipainoilla, jotka ovat muuten ihan törkeän kalliita, Silkkipainoilla kuvien tekeminen suoraan pystysuoralle seinälle olisi ollut todella vaikeaa (vielä paikassa jossa ei olisi päässyt pesemään n. 90x100cm kokoisia kehyksiä levityksen jälkeen missään) joten kuvat tehtiin osastolla erillisille levyille, joihin laitettiin valkoista pohjamaalia.

Ennen tätä hommaa en ollut edes kuullut silkkipainoista, ja ajatus niiden käytöstä pelotti, mutta helppoahan se oli. Kehys paikalleen, väriä yläreunaan, lastalla veto alaspäin, kehys ylös, ja tättärää. Kehysten peseminen oli se aikaavievin homma; aina levityksen jälkeen pesu, kuivaus, ja sitten uutta väriä kehiin.

Maalina käytettiin akvarelleja.

Maalaukset olivat valmiita viime perjantaina, mutta ne saivat odotella viimeistelyä ja kiinnitystä maanantaihin asti. Koko juttua suunniteltiin monta viikkoa, ja toteutukseen meni vain noin yksi ja puoli päivää, perjantaina lähdettiin jo yhden aikaan kotiapäin. Valkosipuliritarit auttoivat toteutuksessa ja kiinnistyksessä paljon.

Tälläinen oli lopputulos

Laineiden liplatusta

Valmis fondi

Saimme tehtäväksi valita itseämme miellyttävän Akseli Gallen-Kallelan teoksen ja maalata siitä suurennoksen. Itse valitsin yhden hänen Keitele maalauksista; niitä on neljä, ja ne ovat kaikki hieman erilaisia. 

Jotenkin tuntuu nyt työn valmistuttua siltä että ihan kiva siitä tuli, mutta ei se kyllä alkuperäiseltä näytä. Näyttää halvalta kopiolta, mitä se onkin, mutta.... Mutta ideana olikin vain kokeilla fondin maalausta, uusia työvälineitä ja tekniikkaa; n. 2mx3m maalaus on lattialla ja sen päällä sitten seistään maalatessa noin metrin mittaisilla siveltimillä. 

Työprosessi aloitettiin kuvan valitsemisen jälkeen tekemällä kokeilu vesiväreillä ja sitten sekoittelemalla värejä. Vesivärijäljennökseen käytin itse kaksi tuntia, ja tulos oli sen mukainen; ei kauhean nätti. Itse tykkään mennä suoraan asiaan enkä kierrellä ja kaarrella sen ympärillä, joten itsestäni henkilökohtaisesti tuntui siltä että vesivärijäljennös oli turhaa touhua. Yksi hyvä puoli siinä oli että sain hieman uskoa itseeni; "jos kahdessa tunnissa saan aikaan tälläisen, ehkä sellainen isompikin onnistuu ihan hyvin". Seuraava vaihe oli värien etsiminen ja sekoittaminen; muuten ihan mukavaa touhua, mutta turhaa aikaa meni siihen kun värit ensimmäisen kerran sekoitettuani tajusin että tulostamani kuvassa oli hieman väärät värit... mikä oli hieman punaisen sävyistä valkoista olikin hieman keltaisen sävyistä valkoista jne... Oikeat värit kuitenkin löytyivät lopulta.

Seuraavassa vaiheessa päästiin jo melkein asiaan; pieni kokeilufondi, 1mx1m, jolla sai harjoitella jonkin tietyn kohdan tai koko maalauksen tekemistä. Itse tein maalauksesta vain yhden kohdan, jossa oli kaikkea mahdollista: saari, heijastus, pilvet, vuoret... Ei siitä kyllä kaunis tullut vaikka kuinka yritin, edelleen oli palava halu päästä tekemään "oikeaa" asiaa.

Ja "oikeaa asiaa" lähdinkin tekemään seuraavaksi. Ikävä kyllä olin hieman liian innokas, enkä laskenut ollenkaan mittasuhteita. Suurennoksenhan pitää olla suurennos, eikä litistetty ja venytetty suurennos. Onneksi virhe huomattiin vasta kun olin käyttänyt tunnin taivaan, vuorten ja pilvien tekemiseen. 

Siitä sitten vaan laskemaan tulevan maalauksen oikea koko (165x204cm), 20cm valkoisia reunoja, sinistä pilvien ja vuorten päälle ja uusiksi. 

Otin ehkä turhaa stressiä koko hommasta ja meinasin jo lyödä hanskat tiskiin kun tajusin että piti maalata taivas uudelleen. Tein kuitenkin korjaukset ja jatkoin hommaa, ja sehän sujuikin aika nopeasti. Yhdessä päivässä maalasin kaikki pääkohdat, paitsi oudot viivat joiden nyt luulen olevan jäätä. En maalannut mitään kauhean hyvin, ja kaikki näytti tässä vaiheessa vielä aika karulta, mutta tärkeintä olikin saada kaikki omalle paikalleen ja sitten vasta tehdä koko hommasta nätimpi. 

Hieman viimeistelyä, muutoksia... karuuden poistoa? Mutta en silti ollut tyytyväinen fondiin. Jokin siinä mätti, en vain tiennyt mikä. Mitä siis tein? Valvoin koko yön, katselin fondista otettuja kuvia, katselin kuvia alkuperäisestä maalauksesta ja mietin... Lopulta tajusin; pienempiä puita, eri sävyistä vihreää, erilainen puiden heijastus, lisää tätä, enemmän tuota, ja tärkeintä: LISÄÄ SINISTÄ! ihan kuin en olisi saanut sinisestä tarpeekseni tanssiesityksen seiniä rakentaessa...

Sitten vielä kerran kuva lopputuloksesta... jännää miten paljon pikkujutut, kuten puiden koko ja sinisen määrä aalloissa, voivat vaikuttaa koko kuvaan... 

Jakkarainen

Aloitin tämän jakkaran tekemisen jo elokuussa, mutta koska lukujärjestyksen muuttuminen ja muut hommat, sain sen vasta nyt valmiiksi. Hieman on jo unohtunut että miten tai missä järjestyksessä kaikki asiat tehtiin, mutta ainakin puuntyöstökoneet (kaappasaha, sirkkeli, oikohöylä, tasohöylä, talttaporakone, alajyrsin...) tulivat tutuiksi.

Ja niinkuin näkyy, jakkara löysi heti kotiin saavuttuaan paikkansa "eteisen" "pöytänä" johon voi heittää kamat kun astuu ovesta sisään. :)


Prosessista ei ole paljon kuvia; jakkaran tekeminen aloitettiin ennen kuin olin luonut blogin, joten en tajunnut ottaa kuvia.

Valmiit jalat, sarjat ja kansi

Osien yhteenliimaus

Pintakäsittely, oikeasti väri on paljon vihertävämpi

American Gangster

Ensin mulla oli omat epäilykseni tän elokuvan kanssa, vaikka Ridley Scottin ohjaamista elokuvista oon yleensä tykänny, mutta ihan hyvähän se oli. Ja täytyy sanoa, että vaikka Russell Crowesta en oo koskaan oikeestaan kauheasti tykänny, niin osaa se kyllä näytellä. 

Elokuvaa siis kuvattiin yli 180 eri paikassa, osaan näistä paikoista ei ollut edes koskettu sitten vuoden 1940 jälkeen. 

Nyrkkeilykohtauksessa yleisönä käytettiin 1500 käsintehtyä nukkea, joista jokainen oli täysin ainutlaatuinen. Näitä nukkeja ei kyllä elokuvassa näkynyt sitten yhtään. 

Thaimaalainen kaupunki, joka ei ollut Bangkok, mutta oli elokuvassa Bangkok, oli rakennettu erääseen toiseen Thaimaalaiseen kaupunkiin. Hienoltahan se näytti, mutta tuntuu olevan ehkä taas hieman turhaa.. 

The Phantom of the Opera - Oopperan Kummitus

 

Kolmas elokuva: The Phantom of the Opera eli Oopperan Kummitus. Kyseessä on siis taas elokuva joka perustuu musikaaliin, joka puolestaan perustuu kirjaan.

Elokuvan olin nähnyt kerran aiemmin noin puoli vuotta sitten, ja oli edelleen ihan nautittava elokuvakokemus. Tällä kertaa kyllä huomasin, että Patrick Wilsonilla (näyttelijä joka esittää Raoulia) oli hieman ongelmia lip-syncingin kanssa. Ei menny ihan laulun sanat ja suun avautuminen samaan tahtiin. Muilla näyttelijöillä ei tuntunut olevan ongelmia, joten ei se välttämättä tekniikan puolen ihmisistäkään johtunut...

Mutta, lavasteet: melkein kaikki (jos ei kaikki) kohtaukset oli kuvattu studiossa. Visuaalisissa jutuissa käytettiin myös GCIta ja pienoismalleja. Sitten kolmeen asiaa, joihin piti kiinnittää huomiota...

1. Kristallikruunu/Ooppera
en muista pitikö kiinnittää huomiota molempiin näistä, vai vain toiseen, mutta upeita olivat molemmat... Tavallaan olisi järkeä jos piti kiinnittää huomiota koko oopperaan, sillä kristallikruunuhan kuului oopperan lavastukseen... Kristallikruunu piti pudottaa eräässä kohtauksessa, joten tässä käytettiin pienoismallia. Ei kyllä näyttänyt pienoismallilta, mutta ehkä kohtaukseen oli annettu loppusilaukset tietokoneella? Jos ei, niin upeaa työtä... Paljon pieniä yksityiskohtia, tykkäsin... Olisi kiva osata itsekin luoda jotain noin hienoa.

2. Hautausmaa
Lumi näytti aikalailla aidolta, mutta lavasteissa oli paljon sumukoneella tehtyä sumua... Kuitenkaan en muista nähneeni hautakivissä nimiä? Ehkä niissä oli, mutta minulla on valikoiva muisti... Muuta en osaa sanoa tästä lavasteesta tällä hetkellä. Ihan kiva, mutta näytti ihan lavasteelta.

3. Taustamaalaukset Pariisista "All I Ask Of You"-laulun aikana
Näitä ei kertaakaan päässyt näkemään kunnolla: näyttelijöiden naamat täyttivät kuvaruudun. Fondeista näkyi vain taivasta ja jotakin tummaa alhaalla. Enemmän huomioni tässä kohtauksessa kiinnitti se, että on talvi, sataa lunta, eikä Raoulilla tai Christinellä ole kylmä. Christinelläkin oli vain lyhythihainen mekko ja ohut viitta sen päällä. Tervetuloa flunssa ja nuha! Lisäksi huomion vei katon patsaat ja muut yksityiskohdat... Erityisesti se patsas, jonka takana Oopperan Kummitus piilotteli oli saatu maalaamalla näyttämään vanhalta kuparipatsaalta.

Les Misérables

Seuraava elokuva, oma valintani, Les Misérables (2012). Victor Hugon romaaniin, Kurjat, perustuvaan musikaaliin perustuva elokuva.



Elokuvan olin nähnyt jo pariin kertaan (ylläri-pylläri), joten itse olin jo tottunut siihen että kaikki laulavat KOKOAJAN, enkä oikeastaan edes huomannut sitä. Luokkakaverit eivät olleet tottuneet tähän, ja joillekkin se taisi aiheuttaa päänsärkyä. Hyviä näyttelijöitä, monta Oscar-ehdokkuutta, monta muutakin ehdokkuutta muihin palkintoihin, muutamat näistä lavastuksesta, ja muutama voittokin.

Lavastuksessa käskin kiinnittämään huomiota näihin kolmeen asiaan: Katu, johon suurin osa tapahtumista elokuvan toisella puolella (kun Valjean on kadonnut Cosetten kanssa ja blaablaa) sijoittuu, majatalo, jossa Cosette asui lapsena, ja barrikadit.



Tässä kuvassa näkyy kaksi näistä asioista; katu ja barrikadi. Kadulla talot on tahallaan rakennettu hieman vinoiksi, korostamaan ajan kurjuutta ja köyhyyttä. Koko elokuvahan muutenkin huutaa mielestäni jatkuvasti, hieman brechtiläisittäin, "TÄMÄ ON ELOKUVA", vaikka käsitteleekin ihan aitoja asioita ja ongelmia. Vaikka katu on selvästi lavaste, se on kuitenkin saatu hyvin näyttämään likaiselta ja melkein oikealta kadulta.

Barrikadit on tarkoituksella rakennettu näyttämään huonekalukasoilta; vallankumouksen alkaessa elokuvassa ihmiset heittivät huonekalunsa kaduille, jotta barrikadit pystyttiin rakentamaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lavasterakentajat olisivat vain voineet kasata vanhoja huonekaluja pinoon ja todeta että siinä se. Barrikadien piti pysyä koossa: niiden päällä käveltiin ja niiden alle mentiin. Eräässä kohtauksessa piti siirtää barrikadia sivuun (tämäkin kohta muistutti katsojalle tämän olevan elokuva; ei kai nyt neljä miestä pysty rullaamaan huonekalukasaa sivuun ja takaisin paikalleen),

Majatalosta en löydä kuvaa; ja täytyy myöntää etten enää neljä viikkoa elokuvan katsomisen jälkeen muista tarkkaan miltä se näytti. Siitä oli kuitenkin saatu vanhan ja ränsistyneen näköinen (miksi kaikki on vanhaa ja ränsistynyttä?) ja kaikki oli yksityiskohtia myöten paikoillaan; mitään ei jätetty puolitiehen.

Jadesoturi

Elokuva-lavasteanalyysikurssin (?) ensimmäinen elokuva: Jadesoturi. Kyseessä on siis suomalaisten ja kiinalaisten yhteistuotantona tehty elokuva vuodelta 2006.

Itse olin aiemmin, silloin kun tämä elokuva ilmestyi, katsonut noin puolet tästä elokuvasta ja todennut sitten ettei se ole mun cup of tea. Nyt jouduin 7-8 vuotta myöhemmin katsomaan elokuvan uudelleen, ja kokonaan. Se jätti jälkeensä vain "näh"-tunteen. Ei tehnyt vaikutusta.

Mutta eihän tässä elokuvaa arvioida, vaan sen lavasteita. Ja täytyy kyllä sanoa, että upeathan ne oli. En nyt jostain syystä onnistu löytämään yhtään kuvia tähän postaukseen, mutta kyllähän niitä varmaan jostain löytyy jos kiinnostaa tarpeeksi.

Kolme asiaa, joihin piti kiinnittää erityisesti huomiota, olivat kiinalainen kylä, sepän paja ja antiikkikauppa. Kiinalainen kylä oli hieno, kuulemma se oli uusi ja rakennettu vain elokuvaa varten, mutta näytti kuitenkin vanhalta ja ränsistyneeltä. Kylän muurissa huomasin kyllä jotakin outoa: näytti vähän "tehdyltä". En osaa selittää miksi tai minkä takia, mutta se ei näyttänyt aidolta. Vaikka omalla tavallaan aitohan se oli... No toivottavasti joku älyää mitä yritän sanoa. Harmi vain, ettei sitä näytetty filmillä niin paljon.

Sepän paja oli hienosti tehty lavaste. Ilmiselväs lavaste. Elokuvaa katsellessani en ajatellut "ompas sotkuinen ja ränsistynyt talo", vaan "ompas hyvin sotkettu lavaste".

Antiikkikauppa teki vaikutuksen. Se näytti aivan täysin aidolta kaupalta. Hetken aikaa oikeasti luulin, että koko kuvausryhmä oli ahtautunut oikean kaupan sisälle. Ja sitähän lavasteilta yleensä halutaankin, tietynlaista aitoutta.

Yhteenvetona voin sanoa, ettei elokuva itsessään ollut mieleeni, vaikka kaikenlaisesta mytologiasta yleensä tykkäänkin. Lavasteet olivat kyllä hyvin tehtyjä ja loppujen lopuksi onnistuneita.

Notkeita naisia

Ensimmäinen asiakastyö: seinät tanssiensitykseen. Ensimmäiset kuvat on otettu mun kännykän mukaan 16.9, joten varmaankin niihin aikoihin näiden tekeminen aloitettiin. Eli noin kolme viikkoa tehtiin näitä porukalla...

 


Tuosta se lähti... Tuolle puulle oli joku oma nimikin, mutta en sitä tähän hätään muista.. Muutama puunpalanen sahattiin oikean kokoiseksi ja ruuvattiin yhteen. Sitten kiinnitettiin liimalla ja niiteillä vaneria niiden päälle.

Massan tekoa ja levityksen harjoittelua... Soppaan laitettiin pohjatasoitetta, vettä, akryylisideainetta ja sinistä pastaa (ei siis makaronia, vaan väritiivistettä).

Sahailua, hiontaa, ja kittaamista.... Tasapuolisuuden vuoksi voidaan sanoa että kaikki oli toinen toistaan huonompia käyttämään pistosahaa.



Pohjamaalausta ja piirtämistä... Massaa ruvettiin sekoittamaan ja levittämään ja kuvioita tekemään heti piirtämisen jälkeen. Siitä mulla ei vaan jostain syystä ole kuvia, mutta eipä se toisaalta niin jännää ollutkaan. Vaikeaa kylläkin, Sitä massaa menikin todella paljon, ja on kyllä pirun vaikeaa saada uudesta ämpärillisestä vaaleansinistä töhnää saman sävyistä kuin edellisestä...

Meidän pieni iloinen ihmispaino...

 


Sitten päästiin jo pystyttämään koko komeus paikanpäällä.... Lastaukseen, siirtämiseen, lastin purkuun ja seinien pystyttämiseen meni porukalla vain suunnilleen kaksi ja puoli tuntia. Ei paha.

Tässä vielä hieman perspektiiviä siihen kuinka iso rakennelma oli kyseessä... Pituus taisi korkeimmillaan olla 4 ja puoli metriä, ja leveys varmaankin noin 30 metriä...? Olen huono muistamaan numeroita...

Mitä uutta tästä kokemuksesta sitten opittiin?

1. Kun on tehnyt töitä monta tuntia, väsyttää ja on nälkä, allekirjoittanutkin taantuu ihan 12-vuotiaan tasolle. Eli ruokaa mukaan kun tietää että tulee pitkä päivä!

2. Pistosahaaminen on vaikeaa.

3. Virheet pystyy korjaamaan, mutta siihen menee vain aikaa joka olisi hyvä käyttää muulla tavoin...

4. Omaan lempiväriinsäkin voi kyllästyä, jos sitä on kengissä, vaatteissa, hiuksissa, käsissä, naamassa ja taskuissa jatkuvasti. 

5. 4 metriä korkeiden seinäelementtien kantaminen ei ole kivaa ilman kenkiä.

Opin varmasti paljon muutakin, mutta ne taidot on iskostuneet jo niin syvälle kalloon, etten muista opinko ne näitä seiniä tehdessä vai paljon aiemmin.

Nyt en halua nähdä mitään sinistä muutamaan viikkoon! (miksi, MIKSI, mulla on niin paljon sinisiä vaatteita?!)

Tervetuloa kotiin

Lisää oma-aloitteisuutta pukkaa... Tämän tein itseasiassa eilen illalla, mutta en kerennyt laittamaan kuvia tänne. Nyt alkaa jo tulla sketchup tutuksi... Elikkä tässä olisi nyt sitten mun olohuone. Oikeasti mulla on myös telkkari, kirjoja, DVDeitä, verhot, hamsteri, kaikkea epämääräistä sälää ja parveke tuossa ikkunan takana, mutta niiden tekeminen olisi vaatinut paljon pientä näperrystä... Huonekalut jaksoin kuitenkin tehdä.

Tämän mallinnuksen jaksoin renderoidakin Kerkythean ilmaisversiolla. Kattolamppuja en onnistunut tekemään, joten on ensin oli hieman pimeää... Ennen huoneen toisen puoliskon renderointia tein pienen mielikuvitus-seinälampun, jotta näkisikin jotain.Selvitin myös miten materiaalin väriä pystyy muuttamaan Kerkythean avulla, hurraa! Vaihdoin siis maton värin vihreästä oranssiin... 

Paljon siistimmän näköistä kuin mun oikeassa olohuoneessa...

Sketchailua

Synttäreiden, krapulapäivän ja huonosti nukutun yön jälkeen teki mieli tehdä jotain hyödyllistä (ei ehkä hyödyllistä muille, mutta hyödyllistä itselleni). Joten saanko esitellä, ensimmäinen täysin itsetehty 3D mallinnus.  Päätin tehdä linnan, koska miksi en tekisi linnaa? Lisäsin taustalle vielä sumun ja jätin ikkunat tekemättä... Olisi kivaa osata tehdä vaikka joku kummitus pihalle, mutta en edes tiedä että onko se mahdollista Sketchupilla, ja vaikka olisikin se olisi varmaan vielä turhan hankalaa allekirjoittaneelle...  Tein seiniin lamputkin, ja suunnitelmana oli renderoida kyseinen rakennus, mutta en sitten jaksanutkaan. 

Peukalon pyörittelyä

Olenkin tänään ollut ahkera tyttö. Sain juuri toisen plastoliini-tehtävän tehtyä: oma peukalo. Tätä olikin paljon kivempi tehdä kuin niitä pyramideja; ei mittakaavoja, ei veitsiä, ei mikroa, ei kiroilua. Plastoliinista onkin nyt tullut paljon helpommin muovautuvaa kun sitä on hieman jo aiemmin käyttänyt.

Mutta tässä olisikin sitten muutama kuva...

prossesista, työvälineistä (ruuvimeisseli ja omat kädet) ja mallista (oma vasen peukalo):

lopputuloksesta:

Tietokonehommaa

Tänään sitten tehtiin 3D mallinnus huoneesta Sketchupilla ja Kerkythealla, Harrin ohjeita seuraten, tietysti. Silti taisi mennä jotain pieleen; katto ei näytä mielestäni ihan siltä miltä pitäisi. Ja jotain jännää taitaa olla meneillään noissa seinissäkin?

Peili, lamppu ja ikkunat onnistuivat. Vai lasketaankohan tuo vaan yhdeksi ikkunaksi? No, ei sillä varmaan niin väliä ole.

Toivottavasti muistan miten nämä tehtiin vielä huomenna... Tai parin tunnin päästä...

Sketchup onkin ollut ladattuna koneelle jo muutaman viikon, ja hiirenkin ostin läppäriin ihan vain sen takia että pääsisin sillä leikkimään mutta... Sehän olisi hyvä tapa viettää tää ilta... Jos peukun tekemiseltäni ehdin. Mutta aloitan vasta myöhemmin, nyt olen liian ähki puhki poikki. Pitäisi varmaan opetella menemään aikaisemmin nukkumaan, jotta voisi sitten pirtsakkana juosta bussiin seitsemältä aamulla. Tai sitten ei pitäisi iltapäivisin juosta bussipysäkille ehtiäkseen bussiin, joka on kuitenkin aina myöhässä. Mutta se ei nyt varmaan ollut tän postauksen pointti.

Makaan sohvalla katsoen Pulmusia vähän aikaa, ja sitten voin harkita tekeväni jotakin...

Gizan pyramidit

Saimme kotitehtäväksi rakentaa plastoliinista Gizan pyramidien alueen pienoismallin. Tehtävän piti olla valmis viime perjantaina, mutta olin onnistunut saamaan tappokuumenuhaflunssan enkä päässyt vessaa kauemmas sängystä neljään päivään. Olin siis täällä pikkukaupungissa jumissa, enkä päässyt ostamaan sitä plastoliinia mitä olis kyllä Sastamalasta saanut. Elikkä perjantaina kun olin lähestulkoon terve enkä nähnyt enää harhoja (luulin näkeväni kärpäsiä kokoajan, tai ehkä huoneeseeni oli eksynyt oikeasti kärpänen), ryntäsin koulun jälkeen ostamaan sen saakelin paketin.

Niinkuin "saakelin paketista" voi päätellä, perjantai-iltana paloi pinna tuon möykyn kanssa. Oli pakko lähteä kahdeksalta illalla ajamaan Etelä-Suomeen vanhempien luo rapsuttelemaan koiria ja rentoutumaan vähän. Elikkä pyramidit sain valmiiksi vasta tänään vähän ennen kuin Doctor Who alkoi.

Näillä välineillä lähdettiin liikkeelle. Tosi ammattimaista.

Tässä vaiheessa olin saanut pieniä palasia irti tuosta plastoliini möykystä. Kädessä oleva palanen oli ainut joka oli tässä vaiheessa lämmitetty ja valmis muovailuun. Aikaa kulunut noin 20 min.

Aloitin pohjasta. Muistin opettajan sanoneen että plastoliinia voi lämmittää mikrossa. Silti alkoi mennä hermo, kun tätä väänsi perjantai-iltana. Aikaa oli kulunut noin tunti.

Yksi pyramideista tehty, kello näytti kahdeksaa, kaverit olivat baarissa, viimeiset rahat oli menneet plastoliiniin, Oli aika jättää tämä homma sikseen ja mennä vanhempien luo nauttimaan netflixistä, ilmaisesta ruoasta ja neljän koiran rapsuttelusta.

Tänään en sitten jaksanutkaan ottaa niin paljoa kuvia. Eihän tässä nyt niin kauhea homma muutenkaan ollut, tänään meni vain n. 30 minuuttia kun tein loput pyramidit ja tuon upean sfinksin. Suunnitelmissa oli ollut tehdä tuo pohjakin oikean maanpinnan muotoiseksi, mutta en sitten tiennyt kuinka paljon se korkeus vaihtelee eikä tietoakaan siitä tuntunut löytyvän mistään. 

Sellainen siitä nyt sitten tuli. Mittakaava 1:10 000. Seuraavalla kerralla teen kyllä isomman, oli rasittavaa tehdä noita pieniä pyramideja. Eikä tähän mennyt edes puolta kiloa plastoliinia. Ei siitä kyllä kauhean kaunis tullut, mutta tulipahan tehtyä.