7.12.2015

It's hard to be a tonttutyttö

Tonttupuku päälle ja menoks!
Kolmas työharjoitteluviiko Lainion Snow Villagessa alkoi kristalleilla. Niitä tehtiin ja tehtiin, ja tehtiin vähän lisää, ja neljännellä viikolla tehdään varmaan vielä lisää. Käytävää on paljon.

Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina paikalle saapuivat ensimmäiset asiakkaat, joten silloin ei saanut rakentaa. Briteistä lensi jokaisena päivänä keskimäärin 400 ihmistä tapaamaan joulupukkia ja ihailemaan Lapin luontoa. Asiakkaat olivat paikalla noin 4 tuntia ja lähtivät sitten takaisin britteihin. Heille oli järjestetty kaikenlaista aktiviteettia: huskyajelu, poroajelu, kelkkailu, koristelu, pukin tapaaminen, ruoka ja tietysti mäenlasku. Saimme siis Idan kanssa töitä tonttuina. Työtehtävänä oli katsoa ettei kukaan satuta itseään ja esittää tonttua, työpisteinä meillä oli koristelu ja mäenlaskun valvonta. Ei ihan ehkä lavasterakentajan hommaa (eikä kovin moni muu työmies kävellyt vastaan tonttupuvussa), mutta ihan hauskaa.




Mäki odottaa pulkkailijoita... Tonttuna ei oikein voinut kulkea
kännykkä kädessä, joten minulla ei ole kuvia siitä
kun asiakkaita on paikalla
Mäenlaskun valvonta oli ihan painajaismaista. Niin aikuiset kuin lapset olivat kovin innoissaan pulkista ja liukureista, eikä kukaan oikein tuntunut välittävän turvallisuudesta... Aikuiset laskevat mäkeä pulkilla seisaaltaan ja pää edellä ja käskevät 5-vuotiasta tytärtään tekemään perässä... Muutama musta silmä tuli kun ei sitä ei aina kerennyt menemään väliin...

Koristelu oli muuten kivaa, mutta kuka tahansa joka on viettänyt aikaa lasten kanssa tietää, etteivät lapset ole mitään maailman siisteimpiä olioita... Paperia oli kaikkialla, tussit oli jätetty kuivumaan, liimaputkilon korkit olivat hävinneet, pipareiden koristelugeeliä oli laitettu puunpalasien päälle...


Lasten (ja allekirjoittaneen)
tekemiä juttuja takanreunalla


Lauantaina sain olla bussitonttu, koska tontuista oli paljon pulaa; tuli sekin koettua... Tiedän ainakin, ettei minusta välttämättä ole matkaoppaaksi. En osannut käyttää bussin mikkiä tai penkkiä. Kartat loppuivat kesken. En löytänyt turvavyötä. Minulle ei etukäteen kerrottu kaikkea mitä olisi pitänyt sanoa ja tehdä, iskettiin vain lappu käteen joka piti lukea ääneen. Joitain lappusia oli kyllä annettu minulle jo viikko etukäteen, mutta olin sanonut etten mielelläni olisi matkaoppaana bussissa, mikä oli silloin vielä ihan ok, joten en tietenkään ollut opetellut mitään ulkoa tai tutkinut tai miettinyt mitään asioita joista olisi voinut kertoa (kuten huskyt, revontulet, vuodenajat jne.). Mutta, pyysin bussilastilliselta anteeksi hermostuneisuuttani, ja kerroin olevani oikeasti puuseppä-tonttu, joka tekee tätä opas-hommaa ekaa kertaa.  Kaikki tulivat kyllä sanomaan matkan jälkeen että ihan hyvin se meni ja olivat todella mukavia, joten en varmaankaan ollut ihan kamala. Takaisinmenomatkalla ei paljoa tarvinnut pölistä, kaikki asiakkaat nukkuivat jo.

Minun piti olla bussitonttuna myös sunnuntaina, mutta pyysin lauantaiaamuna sunnuntaita vapaaksi; flunssa ja väsymys oli iskenyt... Olihan siinä jo tehty 7 päivää putkeen töitä. Onneksi pyyntööni suostuttiin.

Kaikenkaikkiaan oli kyllä todella hauska ja palkitseva kokemus: kaikki asiakkaat olivat iloisia ja hyväntuulisia, saatiin paljon kehuja. Lapset luulivat meidän oikeasti olevan tonttuja, mikä oli aika hauskaa. He kyselivät kaikenlaista hölmöä ja ei niin hölmöä: kuinka paljon leluja olen tehnyt tänä vuonna (yleensä heitin jonkun epämääräisen luvun; 87 675 tms.), kuinka vanha olen (132), voiko tontuilla olla poikaystäviä, voiko tontuilla olla kännyköitä jne...

Sitten vielä loppuun pari kuvaa kiinalaisten veistämistä lumisviiteistä: kunpa päästäisiin jo itsekin tuohon hommaan... En kyllä pystyisi itse nukkumaan yhdessäkään näistä huoneista; kauhean karmivia...





Ravintola sisältä

Kappeli sisältä

Tässä vielä mun perjantain palkkio :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti