Heti vuoden alussa vietin kaksia viikkoa työharjoittelussa Lohjan Teatterilla, jossa valmisteltiin Ariel Dorfmanin näytelmää nimeltä Tyttö Ja Kuolema. Kun aloitin harjoittelun, oltiin kahden viikon päässä ensi-illasta. Vaikka lavasteet olivat jo hyvällä mallilla, tekemistä riitti.
 |
| Pienoismalli |
Ensimmäinen hommani (muistaakseni) oli lavan lattian maalaus. Se oli kulunut ja täynnä naarmuja ja reikiä. Kiiltävää mustaa lattiaa ei ole ihan helppo maalata mattamustaksi: jos johonkin jäi hiemankin ohuempi kerros maalia tai pienekin alue jossa maalia ei ollut, se kiilsi. Koko lattiaa ei tarvinnut maalata: vain näkyvät paikat. Se maalattaisiin uudestaan kokonaan kun lavasteet olisi saatu pois tieltä.
Lattiaa maalatessani sain myös maalailla kaikkea mahdollista ja mahdotonta samalla mustalla.
 |
| Lopputulos, vielä nättinä ja ilman kengänjälkiä... |
 |
| Hylly ja kukkateline+kaapinovet pohjamaalattuina |
Sain lakata lavalla olevan lipaston ja hyllyn kiiltävällä lakalla, jotta ne näyttäisivät arcokkaammilta. Sain myös maalata kaapinovet ja kukkatelineen näyttämään samalta puulta kuin lipasto ja hylly. Pohjavärinä toimi ruskea, jonka päälle vetelin tummanruskeaa petsilakkaa.
 |
Kukkateline maalattuna. Tämän tarkemmin ei tarvinnut puuta jäljitellä,
se tulisi olemaan pimeässä nurkassa. |
 |
| Kaapinovet |
 |
| Hylly paikoillaan |
 |
| Lipasto, johon lisäsin jalat. |
Portaiden keskitasolle tahdottiin jonkilaista seinä-illuusiota, joten sain tehtäväksi maalata kapalevylle paneeliseinän. Viivoittimena käytin kertopuun palasta. Sain myös naputella maton kiinni portaisiin. Matto oli liian lyhyt eikä ylettänyt aivan portaiden yläpäähän asti, joten maalasin saman kuvion ylimpiin askelmiin. Läheltä näytti ehkä hieman karulta, mutta ei sitä kukaan läheltä mene katselemaan...
 |
| Puoliväliin asti hyvin ripustettuja verhoja |
Lavan yläosa oli täynnä verhoja, joten sainkin ripustella niitä ihan kyllästymiseen saakka. Niiden piti laskostua kauniisti eikä vain roikkua, ja laskostamiseen meni aikaa. Niiden piti myös olla täysin suorassa. Verhot kiinnitin ylös nuppineuloilla ja nastoilla.
Sain myös kokeilla taitojani "puutarhurina". Ovia avataan näytelmässä aina välillä, jolloin puutarha näkyi. Ripustin muoviköynnöksiä kaikkialle minne niitä vain suinkin sain ripustettua, ja siistin saniaspuskaa.
Kaiken kaikkiaan työharjoittelu Lohjan Teatterilla oli todella mukava kokemus, ja myös ensikosketukseni siihen millaista lavaterakentajan työ voi oikeasti olla. Paljon tuli tehtyä ja opittua, niin paljon ettei kaikkea enää edes muista näin kuukauden jälkeen... Ja työporukka oli todella mahtava, kiitokset kaikille (jos tätä nyt koskaan satutte lukemaan)! :)
